Aashray

Kuulumisia lastenkodista jaipurista

0 notes &

Esittelen lastenkodin

0 notes &

weekly news no.18

Viimeiset kolme viikkoa ovat olleet hektisiä. Udai, 12-vuotias orpo poika oli sydänleikkauksessa. Hoidin häntä sairaalassa muutaman viikon ajan. 

Udai ennen leikkaikkausta sydäntautien osastolla.

SMS on yliopistollinen sairaala. Täällä omaiset huolehtivat potilaista. Ostavat lääkkeet, hakevat ruoat, käyttävät wc:ssä, auttavat peseytymisessä jne. Udai:n vanhemmat ovat kuolleet AIDSiin. Hänen enonsa vieraili sairaalassa muutamaan otteeseen, muttei juuri pystynyt ottamaan vastuuta Udain hoidosta sillä hänellä oli velvollisuuksia kotona. Saimme sydänleikkaukseen RS95 000 (n.1350€) kaupungin johtajan rahastosta. Tämä kattoi kaiken leikkauksen ja lääkkeet. Udai kuuluu myös niin sanottuu BPL (below Poverty Line) ryhmään eli niihin joiden tulot ovat alle RS17 000 (n.235€) vuodessa. Heillä osa lääkkeistä ja hoidosta ovat ilmaisia. 

Kävin sairaalassa lähes päivittäin viemässä ruokaa ja puhtaat vaatteet, kuuntelimme musiikkia ja luin kirjoja ja autoin peseytymisessä. Udain päästyä kotiin. Huolehdin hänen lääkkeistään ja vaihdoin haavasidokset päivittäin. Nyt poika voi todella hyvin. Haava on parantunut. Hän leikkii muiden lasten kanssa, jaksaa kävellä jo pidempiä matkoja. Hän tykkää katsella elokuvia ja kuunnella musiikkia. Hänen painonsa on noussut 20kg muutaman kilon. Lämmittää mieltä nähdä näin ihana kehitys. Toivon hänen pian jatkavan koulun käyntiä.

Tällä viikolla Chris, yksi vapaaehtoisistamme lähti kotiin. Hän jakoi lasten kanssa huoneen kahden kuukauden ajan. Jos lastenkodilla toimii vapaaehtoisena ja asuu lasten kanssa, pitää luopua yksityisyydestä ja olla kärsivällinen. Chris oli sitä kaikkea. Olin erittäin iloinen, että hän tuli luoksemme. Chris hankki rahaa kun siihen oli tarvetta. Hän halusi luoda toivoa lapsille, kertomalla, että he voivat saavuttaa vielä paljon elämässä ja että jokaisella on mahdollisuuksia.  Hänen mielestään oli erittäin tärkeää, että tuomme enemmän vanhempia lapsia. He tarvitsevat kuuntelevan korvan ja suunnannäyttäjän, tietysti myös jonkun joka rahoittaa jatkokoulutusta tai auttaa heitä löytämään töitä. Chris loi meihin toivoa alamäissäkin. Tajusin, että yksi vapaaehtoinen voi saada paljon aikaiseksia lyhyessäkin ajassa.

0 notes &

Weekly news no.17

Palasin Jaipuriin reilu kuukausi sitten. Poissaollessani lapset olivat asuneet väliaikaisessa asunnossa kesän. Tämä oli valtatien varrella ja tilat olivat hyvin ahtaat. Syyskuussa juuri saapumispäivänäni he muuttivat uuteen väliaikaiseen asuntoon. Tämä on omakotitalo kolmella makuuhuoneella, toimistolla, oleskelutilalla ja keittiöllä. Kattotilaa voi myös hyödyntää pyykinkuivaamiseen ja kotiläksyjen lukemiseen. 

Kahden viikon ajan asuin kymmenen lapsen kanssa huolehtien heidän puhtaudestaan, koulunkäynnistään ja ruokailustaan. Apunani oli toinen rouva. Tämä oli todella intensiivistä aikaa. Aikaisemmin kerroin, että on hankala löytää hoitajia enkä yhtään ihmettele sillä työ on fyysisesti ja henkisesti hyvin raskasta.

Heräsin viideltä keittämään aamupalaa, huolehdin kaikille eväsrasiat kouluun, pienempiä piti kylvettää ja aamulääkkeet jakaa. Milloin oli pyyhe hukassa, milloin koulupuvun solmio, toisinaan saippua oli loppu. Lasten lähdettyä kouluun siivosin ja pesin pyykkiä. Sitten ehti levätä puolisen tuntia kunnes alkoi lounaan valmistus. Lapset tulivat koulusta, söimme yhdessä ja autoin koulutöissä. Iltapäivällä  keitimme maitoa kaikille, jota joimme keksien kanssa. Valmistimme päivällisen. Illalla kävimme puistossa, jonka jälkeen oli rukoushetki. Söimme väsyneinä yhdessä päivällisen. Hampaiden pesun jälkeen rauhoituimme nukkumaan. Kello löi jo yhdeksää kymmentä. 

Loputkin lapset ja kaksi muuta hoitajaa muuttivat vanhasta asunnosta. Pian onnistuin löytämään asunnon. Nyt olen keskittynyt ainoastaan markkinoimaan lastenkotia ja tuomaan omaa ammatillista näkemystäni lasten arkeen. Tässä muutamia tavoitteita täällä ollessani:

  • nettisivujen julkaiseminen
  • esitteiden painattaminen ja näiden jakaminen
  • varainkeruu omaa taloa varten
  • ruoanlaittokurssi hoitajille ja muutamille lapsille
  • lasten säännöllinen kasvun seurannan käytännön luominen  
  • lasten terveysasiakirjojen päivittäminen ja tässä hoitajien kouluttaminen
  • hygienian tärkeydestä jutteleminen  
  • paikallisesten vapaaehtoisten ringin perustaminen
  • uusien hoitajien hankkiminen ja varainkeruu heidän palkkojaan varten
  • toimintasuunnitelman laatiminen vuodelle 2013-2014 yhdessä järjestön jäsenten kanssa
  • lapsi-sukulainen tapahtuman järjestäminen
  • säännöllisten hoitaja-lapsi keskusteluiden järjestäminen 

0 notes &

Weekly news no.16

Aikani Jaipurissa on toistaiseksi ohitse. Sitä tunnetta on vaikea kuvailla, joka tulee kun pakkailee laukkuja kaiken vietetyn ajan jälkeen. Samalla, kun tuskastelee sitä, kuinka saa kaiken tavaran mahtumaan laukkuun päässä pyörii. On yhtä aikaa haikea ja iloinen olo.  

Aina on ihana palata Helsinkiin, mutta niin on Jaipuriinkin. Nämä kaksi kaupunkia ovat toistensa vastakohdat. Jaipurissa pidän hulinasta ja hälinästä. Se on erilaista elämää Helsinkiin verrattuna. Helsingissä tapahtuu baareissa ja clubeilla, kun taas Jaipurissa bazaareilla ja kaduilla. Ruokaa rakastavalle Jaipur on taivaallinen. Joka kulmassa on ruokakoju, jota ei vielä ole kokeillut. Lempi juttuni ovat tuorepuristettu mehu, aamun ensimmäinen lassi, kuuma katukeittiössä valmistettu dosa ja kylmä vahva kahvi jäätelöllä. Helsingissä parasta on oma keittiö. 

Helsingistä puuttuvat ne kaksikymmentä lastani, joiden kanssa tälläkin viikolla ollaan nukuttu päiväunia sylikkäin, paistettu roteja, luettu kotitehtäviä, harjoiteltu hindiä, juostu ja pelailtu, naurettu ja itkevää lohdutettu. Kotikaupungissa on tietysti paljon sellaista, mikä korvaa tämän. Mutta juuri lasten takia on aina mahtava palata Jaipuriin. Niin kuin Devendar (13-vuotias poika) totesi läksiäisissäni: “Ensimmäisellä kerralla, kun olit täällä meistä tuntui mukavalta, toisen kerran, kun tulit meistä tuntui erinnomaiselta ja kolmannella kerralla, kun tulet meistä tuntuu parhaalta.” Vaikka tällä kertaa en ole ostanut paluulentoja, tiedän että palaan pian. 

Kuukauden aikana olimme saaneet lahjoituksena 25x52 jalkaa kokeisen maa-alueen ja arkkitehti oli piirtämässä pohjapiirrustuksia. Tulevat naapurit eivät tästä olleet kuitenkaan ilahtuneita. He kertoivat, että kaksikymmentä lasta naapurissa ei ollut kovinkaan imarteleva ajatus. Lähdettyäni keskustelut toisaalle rakentamisesta jäivät elämään. Meille ehdotettiin isompaa maa-aluetta kaupungin ulkopuolelta. Tämä kuullostaisi kaikin puolin paremmalta. Väliaikainen asunto on haun alla, sillä nykyinen vuokranantajamme haluaa meidän muuttavan huhtikuun loppuun mennessä.

Lastenhoitajien tilanne on edelleen vaikea. Sakira on lopettamassa kuukauden lopussa. Sushila, Sunita ja Ravi ovat ainoat vakituiset hoitajat tällä hetkellä. Saimme Jumalan lahjana viikko sitten ranskalaisen vapaaehtoisen, Sylvien. Hän avustaa lasten hoidossa kuukauden verran. Tämän lisäksi Sonun äiti tulee muutamaksi kuukaudeksi vapaaehtoistöihin. Tämä on hetkellinen pelastus. 

Sitoutuneita lastenhoitajia on vaikea löytää. Positive Women Network, perusti lastenkodin jäsentensä lapsille. Tarkoituksena on ollut, että jäsenet vapaaehtoisesti hoitaa lapsia. Tämä ei kuitenkaan ole toteutunut odotetusti. Vain harva nainen pystyy tekemään vapaaehtoistyötä. Lesket tarvitsevat rahaa ja he, jotka asuvat edelleen appivanhempiensa kanssa ovat velvoitettuja työskentelemään kotona. Viime vuoden aikana kolme naista on säännöllisesti tehnyt vapaaehtoistöitä viikkojen ajan. Tämä ei ole riittävästi. Välillä kahtakymmentä lasta on hoitanut vain kaksi hoitajaa, kun vakituiset hoitajat ovat olleet lomilla eikä vapaaehtoisia ole ollut saatavilla. 

Lähtötunnelmat ovat haikeat. Tiedän, että Sushila olisi tarvinnut juuri nyt kipeimmin tukeani. Voin vain toivoa kaikkein parasta ja rukoilla, että kaikki kääntyy parhain päin. Lapset ovat mielessäni!

0 notes &

Syrjintää-jatkoa

Kirjoitin muuta viikko sitten kuinka HIV-lapsia ei hyväksytty kristilliseen yksityiskouluun. Yllätyin suuresti. Eräs papeista tuli vierailulle rehtorin kanssa. Ehkä sittenkin onnistuttiin työssämme valistuksen tiellä.  

0 notes &

Satuimme kävelemään hammashoitolan ohitse. Ajattelin että pistäydynpäs kysymässä jos hammaslääkäri haluaisi lainata postereitaan, jotta voisin neuvoa lapsille, kuinka hampaita hoidetaan. Amandeep Sharma kuitenkin halusi tulla itse paikan päälle ja opastaa lapsia. Tässä yksi näyte siitä, kuinka paikalliset haluavat olla avuksi. 

0 notes &

weekly news no.15

Kello on puoli kymmenen illlalla. Istun kirjoittamassa lastenkodin pihalla täyden kuun loisteessa. Lasten yskintä kaikuu. Sanjay on ollut kuumeessa ekaa päivää. Tätä ennen Poonam. Ilma on lämpenemään päin, mutta iltaisin on vielä vain 10 astetta. 

Päivä on ollut tapahtumarikas. Tulin yhdeksältä aamulla pihaan ja yllätyksekseni huomasin osan lapsista olevan kotona. Riksakuski ei ollut tullut hakemaan heitä aamulla kouluun. Edeltävänä päivänä oli Holi. Nuorten miesten (kuten kuljettaja) on tällöin tapana maiskutella marihuonaa ja juoda viskiä. Liekkö ollut kuskilla krapula. Ikävää, että tämä koitui lasten harmiksi. Sushila opiskeli lasten kanssa koko aamupäivän, kun vuorostaan kirjoitin tutuille lahjoituspyyntöjä. 

Söimme yhdessä Sakiran laittamaa currya ja chapatteja lounaaksi. Ruoan jälkeen opetin Sushilaa päivittämään fb.tä ja tallentamaan kamerasta tietokoneelle kuvia. Voitte siis lukea päivityksiä ryhmämme sivuilta. 

Rakuraj-ji kutsui iltapäivällä tapaamaan lakimiestään keskustaan, joten hyppäsimme Sushilan kanssa autoriksaan. Matkalta mukaan nappasin Jaipurin parhaimmat kylmät kahvit. Olimme mielissämme tapaamisesta. Se tarkoittaisi sitä, että pääsisimme allekirjoittamaan pian papereita ja saataisiin rakennustyöt aluilleen. Rakuraj-ji halusi vielä varmistaa, että maan luovutus tulee tehtyä lain näkulmasta oikein, niin meidän, kun hänenkin talustansa turvaten. Paperi nivaskastamme puuttui Positive Women Network of Rajasthanin hallituksen viimeisin kokoonpano ja sihteeri Sangeeta Sharma oli pyydettävä Chunchunusta maanantaiksi allekirjoittamaan papereita. Voimme yhdessä hymyillä. Asia on etenemässä hyvää vauhtia. Ennen kesää lapsilla todennäköisesti olisi uusi koti.

Ajelin hindinkielen tunnilta pyörällä takaisin lasten luokse suoraan iltarukoukseen. Kaikki lauloivat railakkaasti uskonnollisia lauluja, joista en ymmärtänyt juuri mitään. Nautin kuitenkin railakkaasta tunnelmasta. Lauluhetken jälkeen rauhotuimme syömään tuhtia illallista: vihannes-soija-riisiä, chapattia sekä currya. 

Päätin jäädä yöksi, jotta saisin paremman kuvan, kuinka asiat täällä toimivat ja että voisin viettää enemmän aikaa lasten kanssa, eivätkä he aina vain näkisivät kasvojani tietokoneen ruudun takaa. Sunita todella jakoi lääkkeet, mutta ei käyttänyt apuna lääkkeen jakolistaa, jonka olimme joulukuussa kehitelleet. Heräsi kysymys, kuinka hän muistaa kahdenkymmenen lapsen lääkityksen ulkoa ja tietää, että kaikki on saanut lääkkeensä? Seurasin vierestä touhua pettyneenä. Sunitalle ei varmasti oltu kerrottu uudesta järjestelmästä. 

Lääkkeiden jaon jälkeen lapset kaivoivat peitot kaapista ja levittivät ne pedeilleen dormissaan. Katselin kuinka jokainen yksitellen kaivautui peteihinsä kaikilla yllään päivävaatteet. Iltapesuja ei tehdy. Isommat lapset olivat vauhdissa. Yksi repi nukkuvan lapsen kättä, jotta olisi voinut kirjoittaa tähän kuulakärkikynällä. Nukkuva lapsi heräsi. Pari poikaa makasi toistensa päällä ja repi peittoja lattialle. Kukaan ei ollut valvomassa touhua. Tuntui kuin olisin ollut eläintarhassa enkä pystynyt kommunikoimaan näiden eläinten kanssa. Istuin osan lapsista väliin ja painoin kädet teidän päidensä päälle. He rauhoittuivat, mutta toisaalla meno jatkui. 

Aamuisin ja iltaisin kahtakymmentä lasta on hoitamassa kahdesta neljään aikuista. Useimpina päivinä kaksi, tällöinkin toinen on yleensä keittiössä.  Ja tänään toinen heistäkin oli puolikuntoinen. En siis yhtään ihmettele miksi iltapesut jää tekemättä, lääkkeet tulee annettua puolihuolittomasti, lapset sairastelevat, työntekijätkin ovat väsyneitä jne. Lisähenkilökunnan palkkaaminen on ainoa vaihtoehto kaikkien olon parantamiseksi. Jatkan siis lahjoituspyyntöjen lähettämistä siinä toivossa, että saisin kaksi uutta työntekijää. 

Kuullaan taas pian…